laihdutus

Ihana viikonloppu

Tämä viikonloppu oli isojen oivallusten aikaa, ja toivon, että nämä ajatukset ja ymmärrykset pysyisivät mielessä vielä ensi viikon ylikin. Lauantaina oli tosiaan edessä työpaikan illanvietto, johon kuului työpaikan tarjoama kolmen ruokalajin illallinen. Hermoilin etukäteen kovasti, ja mietin jo, etten söisi aamupäivän ja päivän aikana mitään. Söin kuitenkin nälän mukaan jotain pientä, mutta samalla huomasin, että aamupäivän makoilun jälkeen nälkää ei oikeastaan päässyt syntymäänkään. Onneksi olin ollut kaukaa viisas, ja tilannut kevyemmän vaihtoehdon (eli salaatin), ja alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka täyttivätkin pienestä koostaan huolimatta vatsan hyvin. Ei ähkyä, vaan juuri sopivasti. Ruoan kanssa join lasillisen viiniä, mutta en enempää, koska olin autolla liikenteessä.

Iltaan kuului paljon kävelyä ja oikeastaan istumaan ei päässyt ruokailun jälkeen hetkeksikään, ja loppuillan menin veden voimalla. Vastustin jopa kiusausta ostaa pizza, kun mieskin osti! Varasin miehen lisukesalaatin itselleni ja järsin pizzasta pari reunaa, ja menin tyytyväisenä nukkumaan. Aamulla oli maailman paras tunne, kun nousin puntarille ja se näytti 80,7 kg! Käsittämätöntä, näin pieniä lukuja en ole nähnyt sitten vuoden 2016! … muistaakseni?

Lauantain pizzaväistöstä ja järkevästä ravintolaruokavalinnasta jäi tosi hyvä mieli. Ensinnäkin vastustin kiusausta valita isoin ja täyttävin ateria vain siksi, että joku muu maksaa. Toiseksi jätin alkoholit muille, vaikken oikeastaan ikinä juokaan, niin silti lasken senkin voitoksi. Kolmanneksi, jätin ihanan, rasvaisen, maittavan, syntisen pizzan tilaamatta vaikka teki kamalasti mieli, koska ajattelin, että herkuttelin tänään jo kertaalleen ravintolaruoalla. Ja tiedättekö mitä? Sain syödä päivän aikana (ja jo parin aiemmankin päivän aikana) suht normaalisti, kunhan erotin nälän ja mieliteon, ja sen takia puntari on palkinnut minua.

Tänään tosiaan iloisen puntariyllätyksen jälkeen söin eilen ostamani salaatin, jonka jälkeen ruokakaupassa päädyin ostamaan pienen purkin jäätelöä (83g). Tästä ei tullut yhtään huono omatunto, koska jäätelö oli pieni ja maistuva ja kyseessä oli tietoinen päätös. Sitten lähdettiin pikaisesti hakemaan anoppilasta tavaraa, ja mitäs siellä tarjoiltiinkaan juuri ennen lähtöä? Jäätelöä! Voi kettu. Päätin heti mielessäni, että jätän ainakin tarjotut keksit lautaselle, koska en pidä kettukarkeista, joten miksi pitäisin kettukarkkikekseistäkään? Mietin ensin kieltäytyväni jäätelöstäkin kokonaan, mutta en sitten kehdannut. Onneksi mies ymmärsi vihjeen kun sanoin ääneen, että juuri tuli kotona syötyä jäätelöä, ja annnostellessaan jäätelöä antoi minulle vain pienen nökäreen ja peitti sen mustikoilla 🙂 Ihanaa, kun kumppani oikesti tukee ja ymmärtää! Joskus tuntuu, että laihdutus olisi helpompaa yksin, kun ei tarvitsisi selitellä tekemisiään ja syömisiään, mutta alan kyllä tulla siihen tulokseen, että rehellisesti kertomalla saa aina tarvitsemansa tuen. ❤

Uskon, että tällä hetkellä onnistumiseni avain on siinä, että hyväksyn pari faktaa. Yksi. Minun kroppani on vain hidas ja pitää rasvoistaan. Piste. Se on fakta, jolle ei voi mitään, ja minun pitää syödä ja liikkua sen mukaisesti. Toinen fakta on se, että en yksinkertaisesti voi mutustella jotain koko ajan, vaan pieni nälkä on ihan hyväksi. En voi maistaa jokaista tarjottua herkkua, enkä voi aina lähteä pyydettäessä ravintolaan. En voi aina ottaa sitä isointa annosta. Pyrin pitämään kalorimäärät paljon alhaisempana kuin minun pituudelleni, painolleni ja aktiivisuudelleni keskiarvona annetaan, mutta ei kuitenkaan liian alhaisena. Siinä oli enemmän kuin pari faktaa, ja tai oikeastaan yksi fakta avattuna useampaan pointtiin.

Päivän ruokasaldo on siis tähän mennessä ennen iltapalaa seuraava:

Aamiainen/lounas klo 12: kreikkalainen salaatti ilman oliiveja
(Luin juuri, että mustassa oliivissa olisi jopa 16 kcal/kpl, eli pois jättämässäni
      oliiviannoksessa voi olla jopa 130 kcal!!! Onneksi en pidä niistä! :D)
Herkku klo 14: 83g Jymy keksi-suklaa-luomujäätelö
Herkku 2 klo 18: Pieni kuutio vaniljajäätelöä mustikoilla
Päivällinen: Valmispinaattikeitto ja kolme valkuaista

Toivotaan, että ensi viikolla jatkuu sama trendi painon suhteen! En malta odottaa, että pääsen alle 80 kilon.

Mainokset

2 vastausta artikkeliin “Ihana viikonloppu

  1. Moro! Mun piti jo viime viikolla kommentoida, mutta ehdin lukea sun monet postaukset huolella vasta nyt. Täältä pesee!

    Ensinnäkin: ilahduttavaa päästä lukemaan sun fiiliksiä ja tuntemuksia. Itse kun teen tätä omaa laihdutusprojektiani varsin ”yksityisesti” muille juurikaan sanomatta, on välillä aika yksin omien fiilisten kanssa ja kaipaa kovasti vertaistukea. Jodel, naistenhuoneet ja vauvapalstat toki ovat olemassa, mutta niistä ei rakennu mitään pitempää kaarta, kun yksittäiset ihmiset kertovat omista kokemuksistaan lyhyesti ja neuvovat (tai arvostelevat…) omien mielipiteidensä ja tietojensa pohjalta (ja välillä vieläpä tosi mustavalkoisesti ja ankarasti).

    Mulla tuli välillä aika ristiriitainen olo sun käännöksestä hyvin rajattuun ruokavalioon, mutta toisaalta myös ymmärrän, että _joskus_ pitää tehdä rajuja ratkaisuja, jotta asioihin tulisi muutos. Ja toisaalta, miten tämä sun ratkaisu eroaa pohjimmiltaan lyhytaikaiseksi tarkoitetuista Nutrilett-kuureista? Okei, ruokien ravitsemussisältö voisi olla toki monipuolisempi, mutta perusterve nuori aikuinen ei todellakaan kärsi siitä, vaikka ravintoarvot olisivat vähän aikaa päin honkia. 😀 Kunhan juo riittävästi eikä vedä täyttä stoppia esim. elektrolyyttien saannin suhteen, kroppa kestää melkein mitä vain. Suomestakin löytyy paljon ihmisiä, jotka syövät jatkuvasti hyvin yksipuolisesti, ja seuraukset näkyvät vasta vuosien päästä puutostilojen ja elintapasairauksien muodossa. Aliravitsemusta kun on monenlaista, eikä ainut ole se energianpuute…

    Oleellistahan on, että et sinällään hae tästä pysyvää elämäntapaa, vaan hyvää alkua painonpudotukseen. Toivottavasti sun siirtyminen takaisin normaalin ruokavalion puolelle sujuu hyvin, vaikka haasteita varmasti tulee vielä. 🙂 Ja ole ihmeessä iloinen siitä, että sulla on kotona joku, joka kannustaa ja tukee! Olen vähän kateellinen. 🙂

    Postaus tai pari takaperin vähän kritisoit sitä, että usein mainittu ”syö usein, mutta vähän”-ohjeistus ei sovi sulle. Ei sovi mullekaan eikä varmasti monelle muullekaan, ainakaan orjallisesti tulkittuna! Siinä tuon hokeman suhteen ollaan oikeassa, että ateriavälejä ei kannata päästää liian pitkiksi, jotta nälkä ei kasvaisi liian suureksi ja sen vuoksi itsehillintä olisi hiukan hukassa, kun viimeinkin syömään pääsee. Käytännössä olen kuitenkin myös moneen kertaan joutunut toteamaan, että jos syön ”pieneen” nälkään (joka sitten saattaakin olla ”keskisuuri” nälkä) liian vähän (eli esim. pienen jugurtin tai leivän), tulen syömällä vain herättäneeksi nälän suuremmaksi, mutta en tule kuitenkaan kylläiseksi. Ja silloin itsehillintä saattaa pettää, kun nälkä jää koko ajan vain päälle. Epämääräisen näläntunteen pitkittyessä syömisestä huolimatta saatan napostella koko illan jotain pientä tai sitten syödä aivan tolkuttoman annoksen päivällistä tai iltapalaa – tai herkutella ”pienillä”, mutta niin kovin energiarikkailla herkuilla.

    Toisin sanoen itsensä pitää tässäkin asiassa tuntea; milloin kannattaa syödä pieni välipala ennen seuraavaa isompaa ateriaa, ja milloin toisaalta pitäisi heti syödä tukevammin (tai siirtyä suoraan kunnon ateriaan) ja mahdollisesti keventää seuraavaa ateriaa hiukan. Tässäkin olen mokannut (ja tulen mokaamaan vielä) monta kertaa, mutta vähitellen tässäkin oppii. Laihdutusvaihteen ollessa päällä on toki helpompaa mokata, kun kalorien suhteen on jo rajoitusta päällä ja pyrkii kuitenkin elämään vähän pienemmillä annoksilla, vaikka nälkä tulisi sitten nopeammin. (Sarjassamme #vainlaihdutusongelmat, joita eivät kaikki ”ei se laihdutus voi olla niin vaikeaa”-ryhmän kommentoijat pysty ymmärtämään.)

    Tsemppiä! 🙂
    – ss

    Tykkää

  2. Moi! Pitkästä aikaa 🙂
    Sen olen itsekin todennut, että Jodelista on turha kysyä mitään apua, vinkkejä tai vertaistukea. Kaikki laihdutuskeskustelut kääntyvät siihen että ”vitun läski jätä ne karkit kauppaan” tai ”itsekuria ei voi ostaa Fitfarmilta”, joten jätin itse kokonaan osallistumatta. Naistenhuoneella taas voisi keskustella jos haluaisi, mutta itse ainakin olen hyvin arka kertomaan omaa painoani omalla naamallani.

    Jep, niinhän se on – ei sellaisella ruokavaliollla pitkälle pötkitä. Nyt on kuitenkin homma lähtenyt juuri siihen suuntaan kun halusinkin, ja esimerkiksi eilen join aamulla vitamiinijuoman, söin lounaaksi salaatin ja mustikkakeittoa, päivälliseksi söin kasvissosekeittoa ja iltapalaksi vielä närpin miehen tekemää kasviskeittoa. Ainoa herkku päivässä oli 3 suklaakonvehtia, mikä on mun mielestä juuri sopiva määrä 🙂

    Ja juuri nimenomaan noin kuin sanoit; koko ajan ylläpitää pientä nälkää, eikä missään vaiheessa tule täysin kylläiseksi, saa koko ajan tapella oman itsekurinsa kanssa! Mieluummin on kunnolla kylläinen ja kunnolla nälkäinen, kuin koko ajan ”ärsyttävä pikkunälkä” päällä.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s